vicky

lauantaina oltiin juhlissa. varsinaisia pirskeitä edelsi kuitenkin melkein paniikiksi äitynyt serious shopping, kun ei ihmisten viiskymppisiin kai ihan retkuissa voi mennä. kiersimme molemmat kaupungin tärkeimmistä ostoskeskuksista, mutta mukaan ei tarttunut muuta kuin yllättävän hyvä karkkipussi paniikin välttämiseksi.

lounaaseen mennessä olin melkein ostanut puolen tusinaa retkua ja vaatetta joita olisin käyttänyt korkeintaan sen yhden kerran, mutta yllättävä järjen ääni esti nämä aikeet viime hetkellä. meidän kotikadulta ekokaupasta ostettu musta pellavatunika ja rinkan pohjalta löytyneet legginsit osoittautuivat päivän parhaimmaksi valinnaksi, sitä tunikaa tulen taatusti käyttämään vastakin.

ostosreissu opetti meille kuitenkin yhden tärkeän asian: edes rahalla tässä maassa ei saa mitään aitoa. niiden kaikkien conversejen, vuittonien, calvin kleinien ja chanelien keskellä tajusimme, että nahka ja "aito" leima ei välttämättä tarkoita mitään. tuotteet ovat joko sekundaa priimatavaran mennessä myyntiin eurooppaan, tai sitten vain kalliiden merkkien sivutuotteita. tämä ymmärrys antoi meille täyden oikeutuksen teettää ne muutamat tarvittavat kauluspaidat, ja toisaalta tajusimme että mitään ei taatusti kannata ostaa valmiina, ainakaan mitään millä olisi markkina-arvoa suomessa... (sitäpaitsi olen raajojeni puolesta ihan kirahvi tässä maassa, kaikki farkut ulottuu vaan jonnekin pohkeen ja kehräsluun välille.)

juhla itsessään oli hauska tapahtuma. david, lml:n kambodzan projektin johtaja, juhli siis 50 vuottaan yhdessä vaimonsa bethin kanssa. he asuvat mielettömässä kartanossa aitojen takana keskustan ulkopuolella. oli hauskaa huomata kuinka paljon paikalla oli tuttuja! toimistolta, phnom srouchista.. david oli tosi innostunut salmiakkipussistamme. juomaa oli tarjolla paljon, samoin ruokaa, jonka ruthin filippinosukulaiset olivat valmistaneet. katolisen seurakunnan pappi oli paikalla ja rukoilikin vielä aluksi, mahtavaa.

ilmeisesti pukeutumispaniikkii kannatti. hannulla oli osia uudesta puvustaan päällä, ja molemmilla uudet kengät (ja oli mulla siis muutakin). useampi kuin yksi henkilö kävi erikseen sanomassa että olettepa hyvännäköisiä tai en meinannut tunnistaa. eipä ihme kun yleensä meitä näkee toimistolla perjantai-iltapäivisin maastoviikon jälkeen tukka likaisena ja hirveissä retkuissa. nyt kun on viikon kaupungissa voi ehkä yrittää panostaa..

tänään on täytelty harjoittelupapereita davidin kanssa ja oltu muutenkin toimistolla. iltapäivällä käytiin ilmoittautumassa sukelluskurssille, joka pidetään ensi viikolla sihanoukvillessä. kurssin pitäjä vicky on mahtava brittinainen, herätti luottamusta ja sai meidät innostumaan asiasta todella. kirjoittelen kurssista enemmän kun se lähestyy.

teetin matkan ensimmäiset filmikuvat! tulivat kahdessa tunnissa, ja mielettömiä ovat! kyllä filmikuvissa on sentään jotain hohtoa.