tänään kotona

tänään on perjantai. olen ollut kotona neljä kokonaista päivää, ja yrittänyt totutella tähän ihanaan adventin ajan loskaan. olemme hannun kanssa puurtaneet raporttia (kyllä se kohta varmaan valmistuu), olen hoitanut kadonneista luottokorteista johtuvia pankkiasioita, tavannut ihmisiä ja allekirjoittanut vuokrasopimuksen. muutamme katin ja jennin kanssa espoon kirkkojärvellä sijaitsevaan rivombrosaan tammikuussa.

matka on nyt auttamatta takana. rattaat pyörivät päässä ja prosessoivat kaikkea nähtyä ja koettua. on ihanaa olla kotona ja odottaa joulua ja tietää, että on yhtä valtavaa kokemusta rikkaampi kuin neljä kuukautta sitten.

vielä lyhyt kertomus siitä, kuinka lml toimi iloksemme epävarmana loppuun asti. lauantaisen pakkaus- ja tuliaistenostopaniikin jälkeen oli mukava lähteä sunnuntaiaamuna rauhassa kentälle (tai piti silloinkin vielä jotain pakata). seitsemäksi tilattua autokyytiä ei vaan näkynyt ja kuulunut, alettiin vähän hermoilla että tuleeko tästä ikinä mitään. 7.20 päätettiin että nyt riitti (siihen mennessä lml:n logistiikkavastaava ei ollut vastannut yritryksistä huolimatta puhelimeen), ja napattiin tuttu tuk-tuk kuski (se oli se lätsä, jonka olimme edellisenä iltana pettäneet pahasti kun ei saatu siihen yhteyttä ja haluttiin lähteä paljon sovittua aikaisemmin pois ravintolasta ja otettiin toinen kuski, nyt maksettiin sille ja kaikki hyvin), joka vei meidät ennätysajassa lentokentälle.

ja siitä eteenpäin kaikki sujuikin tosi sulavasti. matkatavaroiden ylipainosta ei huomautettu, ensimmäinen kone lähti ajoissa joten tiukka vaihto bangkokissa ei ollut liian tiukka, ja päästiin turvallisesti ja iloisesti finnairin valtavaan MD-11:sta. tai no, jos ei lasketa sitä että uuden uutukainen (epä)aito louis vuitton-kassini veti mut kumoon juuri koneen porteilla kun yritin nostaa pudonnutta passiani. siinä sitten rehellisesti pyllähdin ja huokasin syvään ennen kuin kiskoin itseni ylös. kai sitä ihmisen joskus kaatua täytyy!

koneessa lähinnä syötiin ja katseltiin leffoja. seutulassa olikin sitten vastassa iloinen porukka! ja oli mieletöntä astua kylmään (hah) ulkoilmaan ja autoon... toisaalta tuntui kuin olisi ollut sata vuotta pois, toisaalta kuin ei ikinä olisi lähtenytkään.

tämä on viimeinen kirjoitus jonka tähän blogiin kirjoitan. siis kiitos, kiitos kaikille lukijoille ja ihanille kommentoijille, voin vakuuttaa että meillä on ollut todella hauskaa teidän kommentteja lukiessa! varmasti hauskempaa kuin teillä :)