valmiina

olemme asettuneet pysyvasti (9 aamua) pp:hen. taalla on nyt kovasti kaynnissa water festival, mita juhlitaan, koska kuningas jayavarman II johti jonkun voittoisan taistelun 1100-luvulla (tai jotain, lunttasin hannun blogista), ja koska tonle sap-joki, tulvittuaan ensin pari kuukautta, muuttaa kulkusuuntansa taas normaaliksi kohti merta. tasta johtuen (siis festivaalista) kaikki hotellit, mukaanluettuna vakkarimme golden gate, ovat taynna ja meille ei ollut sijaa majatalossa. meidan kadun kulmassa on kuitenkin kiva uusi hotelli, josta saatiin yksi (1) huone. se maksaa 50$/yo, eli gg:ssa sais omat huoneet halvemmalla, mutta mitapa siita. tama uus on sita paitsi vahan fancy, ja se on ihan kiva. siihen hintaan kuuluu aamiainen, ilmainen netti, pyykkipalvelu, hedelmakori huoneessa (??) ja kaikkein partasta, aamulla oven alitse sujautettu painotuore cambodia daily!

eika meille viela ainakaan oo tullut taistelua huoneen herruudesta, ehka sitten jos discovery channelilta ja animal planetilta tulee jotain kivaa samaan aikaan...

mutta niin. huomionarvoisinta tassa on ehka kuitenkin se, etta projektiviikot ovat nyt ohitse. ja myonnan ihan avoimesti, etta oli haikeaa jattaa bavel taakseen. viisi viikkoa phnom srouchissa nayttivat kaytannossa, mita lml:n tyo kambodzassa on, ja toimivat erinomaisena johdantona omalle harjoittelulle. kolmen bavel-viikon aikana paastiin paljon syvemmalle, tutustuttiin tyontekijoihin ja paastiin sisaan projektin maailmaan.

eilinen paiva oli hieno, vaikka siihen sisaltyi myos kiukkua, epatoivoa ja harmaita hiuksia. olimme pyytaneet paasta lahtemaan pp:hen jo aamulla, silla muuten oltaisiin perilla taas joskus yolla. ja sitapaitsi tanskalainen vaihtari maya oli jarkkaamassa illalle bileita, joihin olisimme mielellamme osallistuneet. sovimme siis logistiikka-assistentin kanssa, etta auton nokka suuntaa kohti paakaupunkia kello 8.00. matkalla piti pysahtya yhteen koulutukseen, ja sehan sopi.

kavi kuitenkin ilmi etta ollaankin lahdossa sinne kokoukseen klo 8, tiettomien taipaleiden paahan (sinne minne juututtiin viimeksi), sitten takaisin toimistolle ja puolen paivan aikaan pp:hen. hannu vahan karjahteli mutta minkas teet, toisilla kun on toita. koulutus johon osallistuimme oli kylla mielenkiintoinen: uuden kylakomitean valinta ja vaalit. ensin esiteltiin ehdokkaat, sitten aanestettiin (yleinen ja yhtalainen aanioikeus, hienoa). komiteaan paasi 2 naista ja 3 miesta, henkilollisuuksista en paassyt ihan varmuuteen koska hannu jarkkasi meidat lahtemaan mahdollisimman pian. hetken jo ajattelin etta nyt tuli tappelu, voi etta mika jatka. mutta paatin sitten olla aikuinen ja totta kai tajusin sen etta hannu, yhta paljon kuin itsekin, halusi paasta jo matkaan.

matkalla takaisin kuskimme moskova pysahteli aina kun pyysin, jotta viela saisin valokuvattua jonkun kohteen ehkapa viimeisen kerran. pysahdyimme myos viemaan kyliin jaettavia tarve-esimeita (krama-huiveja, kondomeja, kekseja, vesipulloja jne jne), ja mika mahtavinta, me saatiin auttaa kantamisessa! moskova oli vahan hammentynyt kun edes pyysin saada auttaa, mutta tyytyvainen kylla kun yhdessa saatiin homma nopeasti hoidettua. on se janna juttu miten pienesta sita saattaa ihminen nauttia, siitakin etta saa kantaa pari laatikkoa paikasta toiseen pitkan tekemattomyyden jalkeen! yhdessa talossa nahtiin maailman pienin koiranpentu, ehka muutaman paivan vanha mytty.

meilla oli kaantamassa kokousta nainen, jolle olemme antaneet lempinimen paa (pilkuilla tai ilman). ensin oli aika kiusaantunut, koska kyseinen neitokainen on juuri se, jonka huoneeseen ensin majoituin ja sitten onnistuin ajamaan hanet pois sielta. han oli hirmu mukava ja koin ehka saaneeni jonkinlaisen anteeksiannon, koska tama asia on oikeasti vaivannut minua nama viikot. hanesta oli uskomatonta etta me, ja varsinkin mina, jaksettiin kantaa painavia (...) laatikoita moskovan avuksi!

kello tuli puolenpaivan, ja auton nokka ei osoittanut suinkaan kohti paakaupunkia vaan lahinna kohti mutakuopan pohjaa, jalleen kerran. moskova on kuitenkin aika kuski ja sai karryn liikkeelle ilman enempia hankaluuksia eika meidan tarvinnut edes ulostautua autosta. lopulta (tyypillisen, kuulemma kuskien tyosopimukseen kuuluvan, kahden tunnin siestan ja hannun totaalisen kyllastymisen jalkeen) olimme viimein matkalla. yksi pahoinvoiva raskaana oleva tyontekijaneitonen jai matkalla battambangiin (en tieda oliko silla iltapaivapahoinvointia muutenkin vai oltiinko me vaan niin kauheita), muuten riehuttiin aika vapautuneesti takapenkilla. pysahdyimme yhden tyontekijan talolla tauolla, sitten han ja vaimonsa hyppasivat kyytiin ja pakollisen illallistauon kautta phnom penhiin. bileisiin ei tietenkaan enaa ehditty tai jaksettu lahtea, mutta matka oli ollut jotenkin niin kiva tyontekijoiden kanssa vitsaillessa ja jutellessa etta ei se siina vaiheessa enaa haitannutkaan.

eilen tuli vahvasti sellainen olo, etta alan olla valmis taman harjoittelun suhteen. olen nahnyt paljon asioita, ja voisin varmasti viela jaada tanne, mutta nyt alkaa olla kotiinpaluun aika. tama harjoittelu on saanut paassani liikkeelle rattaita, joiden olemassaoloa en enaa muistanut tai edes tiennyt. en tieda olenko muuttunut, ulkoisesti ainakaan (paitsi etta olen hivenen ruskeampi, toivottavasti mummi ei ensimmaiseksi taas sano etta naytan kalpealta), mutta uusia ajatuksia on, valtavasti. olen onnistunut kyseenalaistamaan aika lailla koko elamani: tyonakyma, ammatinvalinta, tulevaisuuden unelmat, tavoitteet ja kaikki ovat prosessissa. mika on tulos, sen aika nayttaa!

tanaan me ollaankin sitten shoppailtu tosi urakalla, hannu ainakin! ooh, kaikkia ihania juttuja onkin loydetty. tuliaisia, tuliaisia... (ja parit kengat.)

ai niin. vesihyasinttini pertsa ja kilu on aika hyvissa voimin rasittavan automatkan jalkeen (kuski ajoi kanan yli, tuli paisti!). ne oli yon lavuaarissa uppokastelussa.